Pocahontas II: Journey to a New World 1998 Finnish

Posted by on August 10, 2012

movie image

Download subtitles of Pocahontas II: Journey to a New World 1998 Finnish

Hän on sisällä.
Ottakaa hänet kiinni!
Hän on poissa! Tutkikaa huone.
Pirskeet. Onko minut kutsuttu?
John Smith, kuninkaan nimissä -
sinut pidätetään
maanpetoksesta Jamestownissa.
Maanpetoksesta?
Etsitte varmaankin Ratcliffea.
Hän meni ikkunasta!
Älkää päästäkö häntä karkuun!
Menkää perään!
Kiitos käynnistä.
Haluaako joku muu
liittyä hänen seuraansa?
Estäkää häntä pakenemasta!
Nyt hän on satimessa.
Hän hyppäsi!
Kuningas uskoi tarinani.
Harmi.
Olisin halunnut nähdä,
kun sinut hirtetään.
Tein kaikkeni pelastaakseni hänet.
Niin John Smith kuoli.
Halusin hänet elävänä!
Niin minäkin.
Majesteetti, ette tarvitse häntä
todisteeksi siitä, mitä jo kerroin.
Odotetaan, kunnes John Rolfe
palaa intiaanipäällikön kanssa.
Päällikkö kertoo lisää pakanan
valheita. Sota on ainoa ratkaisu.
Hyvä on, Ratcliffe.
Käske armada valmiiksi.
Mutta odotamme John Rolfen
ja intiaanipäällikön paluuta.
MATKA UUTEEN MAAILMAAN
John Smithin kuolemasta
on kulunut pitkä aika.
Ehkä sinun pitäisi unohtaa tämä.
Tiedän, että olet oikeassa.
On vain vaikeaa jättää jäähyväiset.
Ja routainen
Nyt oksaltaan
Jo lähti lehti viimeinen
Ja linnut nuo käy etelään
Ja koloihin jo karhutkin
Ne käyvät lämpimään
Ne tietänsä kulkevat
Se on elämää
Minun tieni minne käy
Sen tahdon ymmärtää
Kuka olenkaan
Nyt vie mihin matkain tää
Niin monet muistot
Mielen lämmittää
Ja tiedä en
Nyt niistä mitkä jää
Kun eteenpäin
Käy tieni näin
Mun tää
Käy maailma tää se menojaan
Mä opin sen
Ja aika haavat umpeen saa
Mut eteenpäin en enää nää
Ja mutkat nuo ne mitä tuo
Sen yksin aikaan saa
Sydämein se ei enää
Nyt lyö tuskiaan
Mukanaan ne aika vei
Käyn uuteen
Matkaamaan
Nyt vie mihin matkain tää
Niin monet muistot
Mielen lämmittää
Ja tiedä en
Nyt niistä mitkä jää
Kun eteenpäin
Käy tieni näin
– Laiva näkyvissä!
– Laiva on tulossa!
Laiva on tulossa!
He saapuivat. Äkkiä!
Odottakaa minua!
Avatkaa portti!
Työntäkää!
Kaikki auttamaan.
Heittäkää köysi!
– Koko voimalla!
– Kaikki yhdessä!
Varovasti vasemmalle!
Asento!
Huomio!
Saastainen barbaari.
Varovasti!
Rauhoitu!
Kirottu villi-ihminen.
Odottakaa!
– Odottakaa!
– Laskekaa aseenne!
Ei hätää. Hoidin asian.
Uudisasukkaiden on voitava luottaa
siihen, että toimimme oikein.
Ette olisi saanut sekaantua siihen.
Anteeksi kuinka?
– Hyvä on. Ottakaa se vastuullenne.
– Yritin auttaa.
En pyytänyt apuanne.
Ette myöskään kiittänyt.
Missä tavat ja etiketti ovat?
Koska olette uusi täällä,
en odota teidän omaavan niitä vielä.
Naiset.
Pelkään,
että intiaanit haluavat ehkä sotaa.
Voi taivas.
Pocahontas ei sallisi sitä.
Pocahontas?
John Rolfe, hevosenne.
Siinähän sinä olet. Kiitos.
Minun on aika tavata
se päällikkö Pocahontas.
Suuri päällikkö.
Olen John Rolfe.
Tavan mukaan…
– Hyvää iltaa.
– Päästä hänet tänne.
Suuremman Britannian
tapojen mukaisesti -
haluan antaa tämän hevosen -
rauhanlahjaksi
suurelle Pocahontasille.
Tytär…
– Tekö?
– …tämä eläin on sinulle.
Ei, anteeksi. Minä erehdyin.
– Tämä hevonen on tarkoitettu…
– Pocahontasille, kuninkaanne sanoi.
– Vai puhuiko hän väärin?
– Ei missään nimessä!
On vain niin, että… Tämä on…
Ei, tämä…
Tämä sopii hyvin.
Hyvin toimittu, Rolfe.
Voimme menestyä yhdessä
tässä suuressa maassa -
kuningas Jaakon
suopean vallan alla.
Jotta luottamus kasvaa, haluaisin,
että purjehditte kanssani…
– …tapaamaan kuningasta.
– En halua kalpean kuninkaan maita.
Hän haluaa minun.
Miksi hän ei ylitä suolaista vettä
tavatakseen minut?
Se ei ole mahdollista, suuri päällikkö.
Te olette barbaareja.
He haluavat vain maamme!
– He haluavat tuhota pyhän…
– Sitäkö he haluavat?
Ette tiedä sitä.
Isä, jonkun on lähdettävä.
Puhut kalpeanaaman kieltä.
Kuulut heidän joukkoonsa.
Ehkä sinun pitäisi lähteä.
Ei! Tässä on kyse diplomatiasta.
Ette pysty hoitamaan
tällaista tehtävää.
– Minä lähden.
– Tyttäreni…
Isä, älä. Pystyn tekemään tämän.
Olet yhtä sisukas kuin äitisi.
– Hyvä on. Asia on päätetty.
– Mutta…
Hieno juttu.
Kaarnamuori,
haluan puhua kanssasi.
Oletko se sinä, rakas Pocahontas?
Mitä asiaa sinulla on, lapsi?
Olet huolissasi
suolaisen veden ylittämisestä.
Entä jos en voi saada aikaan rauhaa?
Entä jos epäonnistun?
Entä jos pahennan tilannetta?
– Entä jos?
– Entä jos he eivät kuuntele minua?
Entä jos taivas syttyy tuleen
ja nenäsi irtoaa?
Neuvoin kauan sitten sinua
kuuntelemaan sydämelläsi.
Sinun on aika kuunnella sydäntäsi.
Mutta henget ympärilläni…
Voivat auttaa, mutta vain henki
sisälläsi voi opastaa sinua.
Kuuntele henkeä sisälläsi.
Kaarnamuori, se ei onnistu.
Kaarnamuori?
– Varovasti, miehet!
– No niin. Täällä.
– Varovasti.
– Tyyrpuurin puolelle.
Vetäkää sitä!
Olen vannonut olla rikkomatta
rauhaa kalpeanaamojen kanssa,
mutta meidän on tiedettävä
heidän vahvuutensa.
Tee viilto sauvaan jokaisesta
näkemästäsi kalpeanaamasta.
Vartioi tytärtäni.
En voi ottaa teitä mukaan
tällä kerralla.
Älkää tehkö ilkeyksiä
ja pitäkää huolta toisistanne.
Älä unohda tätä maata.
Olet aina mukanani.
Mitä nyt?
Tämä on Uttamatomakkin.
Tuleeko Utta… Tuleeko hän mukaamme?
Tuletko mukaamme?
Tuletko sinä…
Haloo? Kuuletko?
Kuuleeko hän ääneni?
No, mutta tietysti.
Tämähän oli hyvä ajatus.
Tämä menee hyvin. Loistavaa.
Nostakaa ankkuri!
Ankkuri ylös!
– Laskekaa purjeet!
– Selvä on!
Anah, isä.
ROMMIA
Niinpä tietysti. Mopatkaa kansi.
Emme tee muuta
kuin pesemme kirottua kantta.
Se on puhdas.
Miksi oikein pesemme kantta?
Se näyttää puhtaalta.
En näe mitään likaa.
…pitää mopata kantta.
No minä moppaan!
Huomasiko kukaan, että moppaan?
Hei! Mikä tuo on?
Mitä tapahtuu…
Ota se kiinni! Sillä lailla.
Meeko, mitä sinä täällä teet?
Mistä nyt on kyse?
Kuulkaas, neiti.
En siedä salamatkustajia,
ettekä saa häiritä miehistöäni.
Saatte luvan matkustaa
kannen alla…
…tai sellissä.
– Olette…
– Kuninkaan vieras,
ja häntä on kohdeltava sellaisena.
Onko selvä, kapteeni?
Miksi te noin teitte?
Pidinpä siitä tai en, olette lähettiläs,
ja kunniani velvoittaa minua
suojelemaan teitä.
Kunnia on sivilisaatiomme selkäranka.
Kiitos.
Maata näkyvissä!
Purjeet ylös!
Hiiop! Pitäkää ne kireällä.
No niin.
Tervetuloa Lontooseen.
Menemmekö?
Kuten haluat.
Nyt vihdoinkin jo päivä saa
On aika jälleen ahertaa
– On aamutee
– Ja pullaa saa
Mut toiset senkun koisii vaan
Kun kaupat aukoo oviaan
Työläiset yön käy nukkumaan
Kouluun saan mä kiiruhtaa
Laulamaan
Kaikki saa
Ihana on Lontoo
Kaikki valtaan saa
Jokainen kun tuntee
Nyt toisen matkaltaan
On markkinaa, on kauppaajaa
Nyt saavu katsomaan
Mä toivon että jonkun saisin
Jonkin ostamaan
– Tuoretta leipää!
– Pocahontas, odota!
On porsaita ja lampaita
Ja kaiken maailman hajuja
On silti sangen ihanaa
Kun Lontoossa saan asustaa
Ne herrat nukkuu vuoteissaan
Ja sekö meitä harmittaa
Päivät päästään siivotaan
– Rauhaa vaan
– Me toivotaan
Ihana on Lontoo
Kaikki kaupan on
Joka päivä kaunein
– Katsokaa!
– Ken on?
Tuo neito kapuaa
Hei katsokaa, se vilkuttaa
– Ken lie, on tosiaan
– Kas vaan, aijaa
Kuin lintu liihottaa
– Voi jestas ei
– Hän huusi hei
– Pocahontas…
– Jos vain nuo hiukset saan
Voisitteko tulla tänne alas
nyt heti?
On sydämeni ihmeissään
En usko silmiäin
Mä vihdoin ison kaupungin
Ja ihmiset sen näin
Niin monet tiet mä mietin
Minne vievät nää
Ja kyltit nuo
En niitä saata ymmärtää
Kaupunki tämä on se ihmeiden
Kaupunki jota ole nähnyt en
Soiton ja riemun minä aistin taas
Mä kun katson tätä maisemaa
Hän kaunis on ja herttainen
– Ja isokin
– Kuin tiedät sen?
– Me käymme loppuamme päin
– Nyt ollako vai eikö näin
On talot nämä korkeat
Ja kansa kirjavaa
On syötävää ja herkut nää
Vie kielen mukanaan
Ja tuoreet kakut marjat
On kuin hunajaa
Ja joen kohina
Mun syömmein valtaan saa
Kaupunki lumoava koskettaa
Kaupunki mukanansa kuljettaa
Syömmeni lyö
Kun tämän nähdä saan
Ja seuraan mä väriloistoaan
Ihana on Lontoo
Kaikki kohdallaan
Paitsi tuo ken kulkee
Keppi mukanaan
Jää päivä tää nyt elämään
Ja muistan sen mä ain
Se päivä jolloin maita kaksi
Toisensa jo sai
– Kaupunki tämä
– Hän kaunis on no kappas vaan
– On se ihmeiden
– Sä kohta mustan silmän saat
– Kaupunki tämä
– Hän vahva lie näin kerrotaan
– Jota nähnyt en
– Hän miehet vie se uskokaa
– Soiton ja riemun
– On rohkea jos tänne jää
– Minä aistin taas
– Mä seikkailun sun eessäs nään
– Mä kun katson tätä maisemaa
– Kai vielä pienet otetaan
Ton kanssa lie et ainakaan
Ihana on Lontoo
Päivä muistiin jää
Sanotaan vain päivää
Etkä pelkääkään
Mä neidon näin
Mä maailman näin
– Ja vihdoin kohdataan
– Ja vihdoin kohdataan
Ja tuolta puolen maailmaa
Mä ystävän näin uuden saan
Se kaikki meidät valloittaa
Kun nähdä saan
Pois tieltä!
PIIRAITA
Hyvin toimittu, Rolfe.
Toit pakanan esimerkiksi.
Katsokaa häntä.
Hän erottuu pahasti joukosta.
Pocahontas on täällä
kansansa lähettiläänä.
Kuninkaan vieraana.
Kuningas on määrännyt minut
johtamaan armadaa villejä vastaan.
Älä vain sano, ettet tiennyt.
Kuningas haluaa kullan.
– Mitään kultaa ei ole.
– Taas barbaarin valhe.
Kun laivat on aseistettu,
lähden sinne tuhoamaan pakanat -
ja valtaamaan Jamestownin
kuningas Jaakolle.
Meidän on estettävä häntä!
Varoitetaan kuningasta valheista.
Hän ei valehdellut.
Pergamentissa oli kuninkaan sinetti.
Mitä? Sitten kuningas valehteli,
kun lupasi tavata minut.
– Kuningas ei valehtele!
– Jompikumpi asia on valetta.
Ei, se on vain väärinkäsitys.
On pakko olla.
Voin selvittää tämän. Tulkaa.
Ajatko vaunuissa vai juoksetko?
Rouva Jenkins!
Varjelkoon, oletko se sinä, Johnny?
Tarvitset kylvyn.
– Johnny!
– Voi sinua.
Sinä senkin…
Rouva Jenkins, tämä on Pocahontas.
Pocahontas, rouva Jenkins.
Jenkinsin perhe on palvellut
Rolfen perhettä sukupolvien ajan.
– Varokaa. Hän keittää teetä.
– Laitan teetä tulemaan.
Ai niin, ja Uttamatomakkin.
Keitän paljon teetä.
– Menen tapaamaan kuningasta.
– Haluan tulla mukaanne.
Pocahontas,
täkäläiset tavat ovat monimutkaisia.
– Minun on mentävä yksin.
– Mutta…
Lupaan järjestää teille
tapaamisen kuninkaan kanssa.
Annan siitä sanani.
Luottakaa minuun.
Minun on varoitettava kansaani
ja estettävä tämä.
Jätä se Johnnyn huoleksi.
Hän antoi sanansa.
Voit luottaa siihen täysin.
En oikeastaan tuonut mukanani
intiaanipäällikköä.
Ei, ei. Sanoin haluavani
tavata intiaanipäällikön.
Ratsu kolmannen lähetin luo.
Annoin heille kunniasanani,
että tapaisitte hänet.
– Eikö kunnia velvoita…
– Kuningasta ei velvoita mikään,
jos et täytä tehtävääsi.
Sinun piti tuoda villien johtaja,
mutta toit naisen.
Naisen!
Teidän korkeutenne,
hän on kuninkaallinen. Prinsessa.
Hän on suuren päällikön tytär,
ja hän on tullut kaukaa
saavuttaakseen rauhan.
Tavatkaa hänet, majesteetti.
Voisiko hän osallistua
metsästystanssiaisiin?
Antakaa hänen palata Virginiaan
nähtyään kuninkaallisen mahdin -
ja ylhäiset englantilaiset seurapiirit.
Hän ei tunne tapojamme.
Jos hän joutuu
uteliaisuuden kohteeksi…
En ymmärrä, Rolfe.
Jos hän ei ole villi,
miksei hän muka sovi joukkoon?
Erinomainen ajatus, Ratcliffe.
Rolfe,
tuo hänet metsästystanssiaisiin.
Jos hän on niin sivistynyt
kuin väität,
estän armadaani lähtemästä.
– Muuten armada lähtee.
– Mutta ylhäisyys…
– Asia on päätetty!
– Kumartakaa kuninkaalle!
Asia selvä.
– Miten siellä kävi?
– Katastrofi.
Hänet on kutsuttu
metsästystanssiaisiin!
Jestas sentään.
Onnistuitteko te?
Milloin tapaan kuninkaan?
Tapaaminen on pilalla.
– Saitte kutsun tanssiaisiin.
– En ymmärrä.
Se on ansa!
Ratcliffe taivutteli kuninkaan siihen.
Hän sanoi, että jos olette sivistynyt,
sovitte joukkoon.
Brittiläisen yhteisön eliitti
noudattaa etikettiä ja tapoja.
Toista voi loukata monella tapaa.
Uskokaa pois, tiedän sen.
Jos teette yhdenkään virheen,
– Ratcliffe väittää kuninkaalle…
– Sitten en saa tehdä virhettä.
En voi oppia tapojanne yksin,
mutta voitte auttaa minua.
Mitä minun on tehtävä?
John Rolfe!
Miltä näytän?
Ihastuttavalta… alusvaatteissa.
Eikö rouva Jenkins…
Rouva Jenkins!
Varjelkoon! Tulehan.
Laitetaan loputkin vaatteet päälle.
Vielä sun
Kauniiks saan
Kunhan valmiiksi laitan
Sä valloitat maan
Huomaat sen
Katsos juu
Mekon vanhan kas tään
Kun mä ylläsi nään
Se on uus
Ja kunhan sä saat
Myös kampauksen
Kelpaat sä seuraan
Myös kuninkaiden
Kunhan sä paat
Sen päällesi vaan
Nähdä sen saat
Olet valtias maan
Surra ei
Tiedän sen
Kerron sen yksin tein
Olet ihmeellinen
Katsos näin
Katsos noin
Sut kun näin tiesin sen
Kohde huokauksien olla voit
Ja kunhan sä saat
Ne katseet kas oi
Sulhot ne kai
Susta taistella voi
Parhaimman saat
Ei murheita lie
Pehmeän hohtavat hiukset on tie
Se vie
Ja kun
Kun vihdoin tanssia saat
Taitosi kanssamme jaat
Tahdissa musiikin
Pyörin sun kanssasi
Nyt aivan pariksi
Teitä luulisi kyllä vaan
Tanssia saat
Kun koittavi yö
Sydämet teille näin tahtia lyö
Neidosta kasvoi leidi nyt näin
On aatelinen
Hän nyt näin yllättäin
Pyörien käy
Hän nyt lempeä päin
Kas näin
Kas näin
Nähdä saan!
Minulla on jotain sinua varten.
Flit, lopeta!
Se ei enää kuulu tänne.
Se on kaunis!
Vastaan henkilökohtaisesti
tanssiaisten viihdytyksestä.
Haluan varmistaa,
että mikään ei mene… oikein.
No, miltä näytän?
Aika hyvältä, vai mitä?
Luulin, että pukeudut.
Olet oikeassa. Näytät upealta.
Jos et puhu paljon,
meillä ei ole hätää.
Se on puuteria.
Näytät kauniilta.
Minäpä keitän teetä.
Edinburghin herttua.
Lady Gray.
Sir Thomas Ellory.
Lordi Raymond ja lady Theresa.
Essexin jaarli.
Buckinghamin herttua
ja lady Buckingham.
John Rolfe ja prinsessa Pocahontas.
Hyvä tavaton!
Ja Utam…
Uttata… Ultimaatumi… Uutisperuna…
– Sano “Uti”.
– Kiitos.
Ja Uti.
Täällä vaaditaan takki.
Voi taivas.
– Varjelkoon.
– Jestas.
Iltaa, ylhäisyys.
Teidän suuri… hyvä ylhäisyytenne.
Tervehdys, teidän suuruutenne.
Tervetuloa Englantiin, Pocahontas.
Kiitos, teidän armonne.
Mitä pidät kuningaskunnastani?
Olette varmasti suuri kuningas,
kun teillä on näin paljon alamaisia -
ja hyviä uskollisia miehiä.
Kuulitteko?
Hän pitää minua suurena kuninkaana.
Mikä ihastuttava lapsi!
Aivan hurmaava.
Teidän ylhäisyytenne,
estäkää armadaa lähtemästä.
Niin.
Mutta en voi olla nyt epäkohtelias
ja unohtaa muita vieraitani.
Ei! Puhutaan siitä myöhemmin.
Nauti nyt tanssiaisista.
Mene vain nauttimaan.
– Luojan kiitos.
– Rolfie, vanha kuoma!
Joitakin ystäviä tulee kartanoon.
Tule sinäkin.
Niin, ja tuo ihastuttava…
…vieraasi.
Neiti… Hontas.
On kertakaikkisen suurenmoista
tavata teidät.
– Jestas!
– Tämä on ilo.
Upeita koruja.
Tanssi alkakoon!
Saanko luvan?
Olet yhden illan aikana -
ajanut rauhan asiaa paremmin
kuin sata diplomaattia.
Näytät ihastuttavalta.
En näe todellista sinua
tuon kaiken alta.
Toivottavasti kukaan muukaan
ei näe.
Aioin sanoa samaa sinusta.
Hyvä, että Smith on kuollut.
Hän kuolisi, jos näkisi,
miten uskoton olet.
Illallinen on valmis!
Ei, neiti.
Kunniavieras on aina
kuninkaan oikealla puolella.
Teidän armonne,
voisimmeko puhua nyt…
Teidän korkeutenne,
arvoisat hovin jäsenet -
ja kunnioitettu vieraamme
Uuden maailman metsistä.
Ei oo kaikki kohdallaan
Se näin kohta huomataan
Jo totuuden sä huomaat sen
Tiedät ken sua naruttaa
Ei oo kaikki kohdallaan
Ja sen nyt tahdon todistaa
Jo kuule tää ja näyt nää
Ne ehkä saa sut huutamaan
Yllätyin kai
Kun huomata sain
Ken on mitä hän ei olekaan
Temppusi tuo kai narrisi nuo
Mut et kaikkia huijata saa
Jos mä narrit saan
Ja ne naurattaa, silloin huudan
– Aina hei
– Hei!
Mutta jonglööri
Jos on huijari
– Silloin huutoni on ei
– Ei!
Jos on narreja
Kaikki seuraajat
Siitä syyt sä itse saat
Jo saat, saat, saat, saat
Ei oo kaikki kohdallaan
Ja sen tämä todistaa
Kun sinut ensin kohtasin
Kovasti mä pelkäsin
Ei oo kaikki kohdallaan
Se näin kohta huomataan
Sai ehostus ja vaatetus
Villin neidoks muuttumaan
Oli villi ja vaarallinen
Hän on vaarallinen
Villi hän on
Miks täällä hän on
Nyt jo nään
Neidon tään kaunoisen
Ei oo kaikki kohdallaan
– Näin on, näin on
– Toiset puhuu valheitaan
– Näin on, näin on
– On aina alla puuterin
Juoni kaikkein kavalin
Yksi varmaa on nyt vaan
Ei oo kaikki kohdallaan
Lopettakaa tämä! Hän ei ymmärrä.
Pötyä! Kaikki pitävät
kunnon karhutempusta.
Lopettakaa tämä!
Tämä on kidutusta.
Se on pelkkä eläin.
Avuton eläin.
Istu heti paikalla ja unohdetaan
tuo sivistymätön käytöksesi.
Teidän käytöksenne
on sivistymätöntä.
Te ja teidän kansanne
olette barbaareja!
– Mitä?
– Ylhäisyys.
Älkää antako tuon villin
käyttäytyä noin.
Vangitkaa hänet!
Villi-ihmisiä!
Pitäkää hänet loitolla!
Ottakaa hänet kiinni!
Viekää heidät tyrmään!
Ei! Majesteetti, minä pyydän.
Se oli väärinkäsitys.
Jos vielä ärsytät,
saat syytteen maanpetoksesta.
Kenelle oikein olet uskollinen?
Päästäkää irti!
John Rolfe!
SIKA JA PILLI
– Sinä huijaat!
– Enkä huijaa.
Laitan tuon kortin.
Voisit sentään laittaa kannen päälle.
Miten paljon pitää maksaa,
jotta saan…
Eikö se siis ole muka totta?
Kuulin sen itse
siellä olleelta vartijalta.
Kuningas aikoo teloittaa hänet.
Se kirottu villi-ihminen.
John Rolfe varmaankin toivoo,
että ei olisi koskaan nähnytkään
Pocahontasia.
Mikä häneen meni?
Taidan keittää teetä.
Mitä minä teen?
Kuka olet?
Mitä oikein haluat?
Seis! Kuka siellä?
John Rolfe. Tuon vangin.
Avatkaa portti.
Hän pääsee pakoon.
Ottakaa hänet kiinni!
Etsi hänet, Flit.
Flit!
John! Tiesin, että tulisit.
Nyt on kiire. Meidän on lähdettävä.
John Smith?
Luulin sinun kuolleen.
– Se oli suuresti liioiteltu tieto.
– Etsin täältä.
Lähdetään!
Tuolla!
Nauttikaa majoituksesta.
Hoidan tämän.
Anteeksi.
Oikein tyylikäs temppu.
– Ratsastatko vai juoksetko?
– Menkää perään!
Sulkekaa portti!
Kirottua. He pääsivät pakoon.
Mitä sinulle tapahtui?
Ratcliffe uskotteli kuninkaalle,
että olen maanpetturi.
Minun oli pysyttävä piilossa,
jotta he luulisivat minun kuolleen.
Kaipasin sinua kovasti.
Olen ajatellut sinua joka päivä.
Siitä on niin kauan.
Miksi et edes kirjoittanut?
Halusin kyllä.
Aloitin kirjeen monta kertaa.
Pocahontas, tärkeintä on,
että olemme jälleen yhdessä.
Entä minun kansani?
Jos armada lähtee sinne,
heillä ei ole mahdollisuuksia.
Miten hänen kuolemansa
muka pelastaa heidät?
Pitäisikö hänen hylätä heidät?
– Onko hänen uhrattava itsensä?
– Hän ei voi olla tekemättä mitään.
– Hän ei voi tehdä muuta.
– Tietenkin voi!
Pocahontas!
– Anna hänen mennä.
– Et välitä hänen turvallisuudestaan…
Älä julkeakaan väittää,
etten välitä hänestä.
Sinä rakastat häntä.
Älä unohda tätä maata.
En tunnistaa mä laisinkaan
Voi itseäin
Omaksein mä paikan vielä saan
Ja siellä tietenkin
On toinenkin, sen näin
Odottaen mua ainiaan
Kuuntele henkeä sisälläsi.
Tää tie mihin matkain saa
Niin monet muistot
Mieltä sekoittaa
Nyt pelkää en lain
Mä tulevaa
Kun väisty en
Mä kaiken sen
Jo saan
– Palaan takaisin.
– Sinut hirtetään!
Sitten olen ensimmäinen uhri.
He eivät kuuntele sinua.
Katso nyt itseäsi.
Miten he voivat kunnioittaa
kulttuuria näkemättä sitä?
Tämä on aivan järjetöntä!
Sano hänelle, että hän on hullu.
Olet hullu.
Ajattelin, että tarvitset ehkä
tässä olevia voimia.
Sinun on aika
antaa seurapiireille opetus.
Olen päättänyt niin.
Kuulkaatten!
Kuningas Jaakon
korkeimman oikeuden istunto alkaa.
Ensimmäisenä asiana on…
Pocahontas! Vartijat!
Ei kai teidän majesteettinne torju -
prinsessan vierailua?
Jaakko.
Teidän armonne, jos haluatte sotaa,
kansani taistelee
viimeiseen soturiin asti.
Kukaan ei voi voittaa mitään,
vaan me kaikki häviämme.
Siellä ei ole kultaa, eihän?
– Ei, Ratcliffe vakuutti minulle…
– Että olin kuollut?
Oliko se totta?
Ratcliffe on valehdellut
teille kaikesta.
Ympärillänne on monia ääniä,
mutta kuunnelkaa omaa ääntänne.
Miksi puolustaudut,
vaikka monet epäilevät sinua -
ja saatat itsesi hengenvaaraan?
Koska puhun totta.
Hiljaisuus!
Ratcliffe on lähtenyt matkaan.
Hänet on pysäytettävä!
– Mutta se on liian myöhäistä.
– Meidän on yritettävä.
Olette sivistyneen maailman
parhaita sotilaita.
Raivaamme villit tästä maailmasta.
Oletteko puolellani?
Ratsumiehiä tulossa!
Smith!
Nostakaa ankkuri. Lähdetään vesille.
– Nostakaa ankkuri!
– Laskekaa pääpurje!
– Tuo on John Smith!
– Luulin hänen kuolleen.
Olen John Smithin haamu.
Juoskaa henkenne edestä!
Kuka aloitti juhlat ilman minua?
– Ovatko nämä muka juhlat?
– Eikö sinulla ole hauskaa?
Pudota ankkuri!
– Paapuuriin!
– Kääntäkää laiva!
Valmistautukaa törmäykseen!
Nyt pääsen vihdoinkin
eroon sinusta, villi.
Saanko tunkea seuraan?
Yritätkö osoittaa jonkin todeksi?
Älä satuta minua, Smith.
Tein vain velvollisuuteni.
Laita miekkasi tuppeen.
Tiedät varmasti, että hyvä sotilas
noudattaa ohjeita.
Muuten olisin tappanut sinut
jo aikoja sitten.
Kuten jos sanoin,
en koskaan pitänyt sinusta.
Täten tuomitsen sinut kuolemaan.
Hyvästi, Smith.
– Oikein tyylikäs temppu.
– Opin mestarilta.
Harmi. Olisin halunnut
nähdä sinun roikkuvan hirressä.
Majesteetti,
karkulaiset pääsevät pakoon!
He ovat tuhonneet armadan.
Pysäyttäkää heidät!
Ei enää valheita.
Pidättäkää hänet.
– John Smith, mikä sankarillinen paluu.
– Kiitos, armollinen rouva.
– Miten pääsitte pakoon?
– Luulimme teidän kuolleen.
Bravo, John!
Kuninkaallinen neuvonantaja.
Mikä suurenmoinen kunnia.
Olet aina halunnut sitä.
Ja sinä olet tehnyt kaiken,
mitä aioit…
Enemmänkin.
Kansasi on sinusta ylpeä.
Niin.
On hyvä nähdä heidät jälleen.
Ehkä palaat vielä Lontooseen.
– Pocahontas…
– John…
Kuningas on antanut minulle laivan!
Tämä on minun unelmani.
Siis meidän. Edessä on
uusia seikkailuja ja mantereita.
Lähden kohti uutta kurssia.
Sinä olet tietenkin rinnallani.
Oma laiva!
Kokoan heti miehistön.
Lähdemme välittömästi!
Mitä?
Et halua sitä.
Kävelimme kerran samaa polkua.
Olen löytänyt sen, minne kuulun.
Toivottavasti löydät myös onnen.
Olkoon Suuri henki aina kanssasi.
Pocahontas? Pocahontas!
– Olkaa tarkkoina!
– En näe mitään.
– Rouva Jenkins!
– Siinähän sinä olet.
Täällä.
Rouva Jenkins, kiitos kaikesta.
– Onko John Rolfe täällä?
– En ole nähnyt häntä.
Luulin, että hän on kanssasi.
Ehkä hänkin vihaa hyvästejä.
Hyvästi, kultaseni.
Ehkä vielä palaamme Lontooseen.
John!
Entä velvollisuutesi
kuningasta kohtaan?
Minun on kunnioitettava
sydämeni vaatimusta, Pocahontas.
Ta-ta. Pip, pip.

Get Adobe Flash player

Comments are closed.